##
“Nykytilanteesta” №2 (109), maaliskuu 2013 – Globalisaatio: uuden vaiheen alku · перевод (Suomi) · раздел 9 из 51
Перевод исходного произведения; точность перевода оценивается отдельно.
Lyhyesti asiaan
Globalisaatio on objektiivinen prosessi, sillä se perustuu ihmiskunnan biologiseen yhtenäisyyteen, joka on asettunut maapallon useampaan paikkaan. Globalisaation ydin perustuu tietynlaisen kulttuurin rakentamiseen, jossa ihmiskunta yhdistyy tulevaisuudessa. Tällä hetkellä globalisaatio on astunut uuteen vaiheeseen. Tämä vaihe eroaa perusteellisesti aiemmasta vaiheesta.
Globalisaation aiemmalle vaiheelle olivat ominaisia seuraavat erikoispiirteet:
● Aiemmin globalisaatio on edennyt maapallon valtaosan väestön tajunnan ulkopuolella.
● Kulttuuri ei ole ohjelmoitu geneettisesti ainutkertaisena tavalla, vaan on vaihteleva, minkä vuoksi globalisaation tavoitteiden (eli sen kulttuurin mielikuva, jonka on tarkoituksena rakentua globalisaation prosessissa) ja saavutusmenetelmien valinta ovat hyvin tietoisesti subjektiivista. Tämän vuoksi objektiivisesti voivat olla mahdollisia erilaiset vaihtoehdot, mukaan lukien toisiaan poissulkevat globalisaation toteuttamisen vaihtoehdot sekä johtuen tavoitteiden erilaisuudesta että johtuen saavutusmenetelmien erilaisuudesta. Tällaisten objektiivisten ja subjektiivisten tekijöiden yhdistelmän seurauksena ainakin noin viimeisten kolmen tuhannen vuoden ajan globalisaatio ei ole kehittynyt spontaanisti vaan ohjatusti yhteiskunnan sisältä. Ensin Babylonian globaalin politiikan asiantuntijoiden valvonnassa ja myöhemmin valvominen siirtyi Muinaisen Egyptin papiston hierarkialle.
● Sen jälkeen, kun muinaisegyptiläiset asiantuntijat loivat raamatullisen projektin, jonka tehtävänä on orjuuttaa ihmiskunta Jumalan nimissä, heidän luoma globalisaation ohjauksen konseptio johti poikkeuksetta melkein kolmen tuhannen vuoden ajan. Tämän aikana konseption omistajat ovat säilyttäneet yksinoikeutta globaalin politiikan harjoittamiseen tahtonsa mukaan Jumalan päästöoikeuksien määrin[2].
● Jumala osallistuu myös (kuten aina) globaalin politiikan tekemiseen ja sen takia raamatullisen projektin omistajat ovat kahdesti menettäneet aikaa tarpeen paineessa reagoida Yltä lähetettyihin sanomiin Kristukselle ja myöhemmin Muhammadille. Raamatullisen projektin tarkoituksena on ostaa maailma ja kaikki sen asukkaat, hyödyntäen juutalaisten yksinoikeutta koronkiskontaan. Sanomien vuoksi raamatullinen globalisaatioprojekti:
● ei ehtinyt toteutua loppuun aikana, jolloin biologisen ja sosiaalisen taajuuksien korrelaation[3] säilymisen vuoksi raamatullinen konseptio oli enemmän tai vähemmän toiminnallinen. Ihmiskunnan siinä historian vaiheessa teknosfääri oli täysin muuttumaton useamman sukupolven elinaikana, mikä säilytti yhteiskunnassa ihmismassojen ajattelemattomuutta ja politiikan ymmärtämättömyyttä sillä aikaan, kun ne enimmäkseen hoitivat rutiinikysymyksiään. Tämän vuoksi väkijoukko-”elitistinen” sosiaalinen pyramidi pysyi vakaana sukupolvien uusiutumisessa;
● sen lisäksi, koronkiskonnan diktatuurin ja individualistisen kultin vallan alla teknosfääri on ohittanut kehityksessään moraalisen ja eettisen sekä henkisen kulttuurin kehityksen, minkä seurauksena raamatullinen projekti on antanut alkunsa globaalille biosfäärin ympäristökriisille, joka pystyy tuhoamaan ihmiskunnan ilman uutta maailmansotaa, jossa käytettäisiin “superaseita”. Ihmiskunta voi tuhoutua biosfäärin hajoamisen ja oman biologisen rappeutumisen prosessissa tai teknosfäärisen onnettomuuden takia, jonka jälkiseuraukset voivat ylittää Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudet ja tapahtuneen vuonna 2010 Meksikonlahden öljyonnettomuuden;
● näitä ongelmia ei onnistuttu ratkaisemaan, samoin kuin ei onnistuttu suorittamaan loppuun globalisaatiota, jonka tarkoituksena oli korvata raamatullisen projektin pseudouskonnollinen kulttuuri ateistisella marxismin versiolla, olemassa olevien muutoksineen. Tämän oli tarkoituksena toteutua 1800-luvun ja 1900-luvun puolivälien aikana sosialistisen maailmanvallankumouksen avulla, mutta ensimmäisenä sen esti Vladimir Uljanov (Lenin)[4] ja myöhemmin Josif Dzugasvili (Stalin)[5] sekä Franklin Roosevelt[6]. Toisen maailmansodan aikana (muun muassa) he alkoivat kehittää tendenssejä, joiden tarkoituksena oli, että Neuvostoliitto pääsee eroon marxismista ja Yhdysvallat porvarillisesta liberalismista. Tämä avasi kummankin suurvaltojen kansoille mahdollisuuden hankkia konseptuaalivaltaa, mikä auttaa pääsemään pois raamatullisen projektin omistajien vallan alta ja mahdollistaa rakentaa yhteiskuntaa, jossa elävät aidosti vapaat ihmiset[7].
● Näin edellinen globalisaation vaihe on päättynyt hallinnointikriisiin[8], jonka syy on konseptuaalinen: raamatullisen globalisaation algoritmiikka poikkeaa ihmiskunnan mahdollisuuksista ja ihmisten itsenäisesti muodostamasta elämästä.
Globalisaation uudelle vaiheelle ovat ominaisia seuraavat erikoispiirteet, jotka erottavat sen aiemmasta vaiheesta:
● “Poliittiset eliitit” ja “tiedeyhteisöt” kaikissa maissa tunnistavat globalisaation prosessin objektiivisen olemassaolon. Sen lisäksi sen tunnistavat myös “tavisten” sosiaaliset ryhmät melkein kaikissa maissa, sillä globalisaatio vaikuttaa jokaisen valtion ja ihmisen elämään.
● Jokaiselle väkijoukko-”elitistiselle” kulttuurille on ominaista täyden ohjausfunktion[9] tiedostamattomuus sekä sen moninaisten toteutustapojen toteutus ainutlaatuisten yhteiskuntien kulttuurien elämään, minkä seurauksena:
● jokaisessa väkijoukko-”elitistisessä” kulttuurissa suurelta osaa väestöä puuttuu selvä ja riittävä näkemys maan suvereniteetista (kaikin osin) sekä valtion ja yhteiskunnan keskinäisestä suhteesta;
● konseptuaalivalta[10] yhteiskunnallisena ilmiönä on tuntematon;
● ohjauksesta tietämättömille on olematon ylikansallinen johto, jota toteutetaan enimmäkseen ”kulttuuriyhteistyön” kautta (struktuuriton ohjausmenetelmä ja virtuaalinen struktuuri)[11];
● kaikki edellä mainittu ja globalisaatio on heidän mielestään prosessi, jota on käytännössä mahdotonta ohjata ihmiskunnan sisältä[12].
● Maailman kaikissa väkijoukko-”elitistisissä” kulttuureissa eri ”ajatushautomoilta” ja maiden sosiaalisilta ryhmiltä puuttuu tietoisuus olevista ohjausvälineistä, minkä seurauksena globalisaation lähteenä koetaan historian aikana muodostuneita raamatullisen projektin täytäntöönpanon välineitä. Näiltä välineiltä puuttuu konseptuaalivalta ja ne eivät ole sen kantajia, koska ne eivät kontrolloi täyden ohjausfunktion ensimmäisiä vaiheita ja vastaavasti eivät ole globalisaatioprosessin generaattori. Näitä välineitä ovat:
● Yhdysvallat yleensä ja sen sosiaaliset instituutiot: ulkoministeriö, keskuspankki (Fed), RAND Corporation, CIA, Harvardin yliopisto ja jotkut muut “ajatushautomot”[13].
● Yhdistynyt kuningaskunta: kuninkaallinen perhe ja sen ympärille ryhmittyvät vapaamuurarien klaanit ja niiden periferia sekä “Yhdistyneen kuningaskunnan” tiedustelupalvelut (Mi5)[14].
● Juutalaiset yleensä, “globaali rabbinaatti” ja Rothschildit muun muassa[15].
● Vatikaani ja siihen sulkeutuneet vanhan Euroopan aristokratian ritarikunnat.
● Internationaalit (Sosialistinen internationaali – kapitalismin transformaatio pseudososialismiin uudistusten avulla, Neljäs internationaali – marxilainen vallankumouksellinen, trotskilainen – siirtyminen pseudososialismiin vallankumouksen ja “proletariaatin diktatuurin” perustamisen kautta), joita media harvoin mainitsee[16].
● Konseption olemassaolosta (jonka avulla ohjataan raamatullista projektia) tiedostamattomat ammattilaiset politiikan analyytikot suosivat ylläpitää ”rekisteriä” poliittisesti aktiivisista klaaneista ja ryhmistä ja analysoida niiden välienselvittelyä samalla tavalla kuin shakkipeliä. Tällaisen analyysien tavoitteena on löytää liittolaisia asiakkaille, jotka tilaavat näitä tutkimuksia, tai omien poliittisten tavoitteiden toteutuminen. Se seikka, että jokainen tunnistettu klaani toimii jonkinlaisen väkijoukko-”elitistisen” konseption (tai sen tietyn version) vallan alla, joka ilmenee tietyssä ideologiassa, ei kuulu heidän maailmankäsitykseen. Tämän seurauksena konseptioiden analysointi objektiivisena ilmiönä, jotka “elävät” aika pitkälle itsenäisesti (“elävät omaa elämää”) ja määrittävät globalisaatiolle kasvot, ei kiinnosta analyytikkoja.
● Vihamielisyys muualla maailmassa ulkopolitiikkaa kohden, joka valtavirtaa raamatullisen globalisaatioprojektin kirjossa ja jota harjoittavat Yhdysvallat, Euroopan maat sekä näiden ylikansalliset sosiaaliset instituutiot – on tekijä, minkä vaikutuksen alaisena monet valtiot ovat asettaneet itselleen kahtalaisen tehtävän:
● suojata omaa historiallista kulttuuriperintöä, kansallista identiteettiä ja alkuperäistä kehityspotentiaalia katoamiselta raamatullisen globalisaation yhteydessä;
● ehdottaa muulle maailmalle yleismaailmalliset “arvonsa” eli ihanteet, jotka ovat muinaisajoista saakka tyypillisiä ja arvokkaita näille alueellisille sivilisaatioille.
● Tästä syystä globalisaation uusi vaihe ei karakterisoidu ainoastaan raamatullisen konseption hallintatavan kriisistä, mutta myös siitä, että muut kulttuurit luovat omia globalisaatioprojekteja. Nämä projektit ovat vaihtoehtoisia raamatulliselle projektille[17] ja ne saavat virallisia lausuntoja liittyen tähän. Raamatullisen kulttuurin suhteen nämä vaihtoehtoiset globalisaatioprojektit ovat “järjestelmään kuulumattomia tekijöitä” ja niitä ei voi ymmärtää oikein perustuen ennakkoluuloihin, joita muodostaa raamatullinen kulttuuri sen kaikissa konfession ja aatteellisissa haaroissa[18].
● Seuraava kysymys on, milloin tarkalleen nykyinen globalisaation vaihe alkoi? Vastaus tähän kysymykseen ei ole yksikäsitteinen, sillä se riippuu sosiaalisista parametreista, joiden muutokset ovat ihmisten valitsemia ja jotka perustuvat subjektiiviseen vaiheiden erotteluun.
Korreloitaessa eri parametreja saadaan muutamia vastauksia kysymykseen. Uusi vaihe on alkanut:
● bolševismin allegorisesta lausunnosta vuonna 1907[19], jolloin tämä ilmoitti omasta globaalista poliittisesta voimastaan. Mutta raja on monelle huomaamaton syystä, että bolševismi käytti sinä aikana marxilaista käsitteistöä (kuten myös bolševismin, marxismin ja trotskismin ero – tällainen on ennakkoluulojen ja stereotypioiden valta, joka on muodostunut raamatullisen kulttuurin vaikutuksessa ihmisen yksilöllisyyteen…);
● bolševismin hankittua omansa käsitteistön Yleisen turvallisuuden konseption (KOB:n) ilmestyttyä vuonna 1991. Mutta tätäkään rajaa monelle ei ole olemassa, sillä KOB leviää yhteiskunnassa henkilökohtaisella aloitteella ja ei ilmene mitenkään Venäjän valtion virallisessa politiikassa. Sen takia monet KOB:n ja SNTL SP:n toiminnan ”kannattajat ja arvioijat” turhautuvat kysymykseen: ”On kulunut 20 vuotta: missä ovat KOB:n vaikutuksen tulokset yhteiskunnan elämään?”;
● asiakirjan The Frontier Within: Japan's Goals in the 21st Century[20] ilmestyttyä vuonna 2006, jossa esitetään Japanin virallisen virkakoneiston näkemyksiä sen vallitsevan aseman saavuttamiseen globalisaation ohjaamisessa 2000-luvulla, – vaikka se on vielä aiejulistus eikä valmis globalisaatioprojekti japanilaisittain.
● keskinäisistä täydennyksistä Kiinan lehdistön julkaisuissa 2013 vuoden alusta lähtien, joissa “kiinalaisia arvoja” ehdotetaan muulle maailmalle yleismaailmallisiksi arvoiksi[21] ja kerrotaan Kiinan ulkopolitiikan paluusta marxilaisen “internationalismin” periaatteeseen[22].
● Eli, jos de facto nykyinen globalisaation vaihe on alkanut bolševismin lausunnosta vuonna 1907, jolloin tämä ilmoitti omasta globaalista poliittisesta voimastaan, niin de jure se on alkanut tammikuussa 2013, jolloin Kiina kertoi virallisesti kiinalaisen globalisaatioprojektin olemassaolosta, joka perustuu marxismin ja sosialismin periaatteisiin sekä kiinalaisiin erityispiirteisiin, ja sen käyttöönotosta.
● Globalisaatiokonseptioiden pääkomponentit tänään. Näin ollen historiallisiin olosuhteisiin nähden tällä hetkellä ovat olemassa ja aktiivisia seuraavat globalisaatioprojektit: Raamatullinen projekti, jonka tarkoituksena on orjuuttaa ihmiskunta Jumalan nimissä, on olemassa muutamassa versiossa:
● porvarillinen liberalismi, joka julistaen uskonnollisen suvaitsevaisuuden periaatteita suojelee kaikkia perinteisiä ns. abrahamilaisia uskontoja (“juutalaisuus”, “kristinusko”, mukaan lukien “ortodoksinen kirkko”, “islam” sen kaikissa suuntauksissa, jotka eivät ole taipuvaisia vallankumoukselliseen maailman transformaatioon);
● marxilainen pseudososialismi, vallankumous-terroristinen, salajuoninen, jossa perinteitä varjelevat Lev Bronsteinin (Trotskin) työn jatkajat;
● Konvergenssin teoria, joka olettaa väkijoukko-”elitismin” säilymistä muodoissa, jotka ottavat itseensä porvarillisen liberalismin henkilökohtaiset “vapaudet” ja marxilaisen pseudososialismin suunnitelmatalouden, korkeatasoisen yksilön sosiaaliturvan saavuttamista hilliten kulutuksen kilpailua ja ratkaisemalla biosfäärin ympäristöongelmia suunnitelmatalouden avulla (tämän version kannattajat orientoituvat evolutionaariseen ja reformoivaan siirtymiseen historiallisesti olemassa olevasta erääseen ihanteeseen, joka tällä hetkellä ei ole täysin määritelty teorioissa, koska “jälkeläiset eivät ole tyhmempiä kuin me ja tekevät kaiken itse meille arvaamattomien olosuhteiden yksityiskohtien mukaan”)[23];
● maailmanlaajuinen islamilainen kalifaatti, jonka tarkoitus voi olla kahtalainen riippuen sen toteutumisen seikoista ja menestyksistä:
● joko se ratkaisee samat ongelmat, joita ei pystynyt ratkaisemaan 1800–1900-luvuilla marxilainen versio, mutta eri ideologian ja sosiaalisen magian rituaalien turvin;
● joko se luo edellytykset maailmanlaajuiselle “islamisaation vastakohdalle” – Koraanin asettaminen “maailman pahuuden” asemaan ja kieltää tavallisilta ihmisiltä luvaton pääsy sen teksteihin ja käännöksiin (vastaavalla tavalla kuin toisen maailmansodan jälkeen tehtiin Mein Kampfin[24] suhteen): jotta ihmisiltä puuttuisi tarvittava tieto historiassa tapahtuneiden asioiden itsenäiseen arviointiin, ja jotta ihmisten suhtautuminen ilmiöihin perustuisi valmiiseen käyttöä varten olevaan mielipiteeseen, jonka ovat heille laatineet luotettavat ”ammattihistorioitsijat”.
Venäläinen – bolševistinen, joka on tällä hetkellä ilmaistuna KOB:ssa ja olettaa monikansallisen ihmiskunnan siirtymisen sobornostiin[25] ja omantunnon diktatuuriin kansallisten kulttuurien kehityksen kautta suuntaan, joka turvaa jokaisen pääsyn pysyvään inhimilliseen psyyken tyypin rakenteeseen nuoruuteen mennessä[26];
Kiinalainen – omien väkijoukko-”elitististen” perinteiden luonteen johdosta ja hallitsevan “eliitin” sitoutumisesta marxilaisuuteen (tietyn kiinalaisin erityispiirtein) ja kiinalaisen kulttuurin ateismin johdosta läpi tunnetun historian, jonka seurauksena ei pystytä ratkaisemaan ongelmaa, jota kiinalaiset kutsuvat “keltaisen vaaran paradoksi”[27], koska kuin myös raamatullinen projekti se on alun perin tuomittu toteutuksen yritykseen Jumalan päästöoikeuksien määrin. Tosiasiassa Kiina on 1400-luvulla luopunut omasta globalisaatioprojektistaan (valtamerilaivaston rakentaminen ja eunukki Zheng Hen johtamat retkikunnat olivat edellytyksiä projektin kehittämiselle) ja nyt tekee yrityksiä korjatakseen tämän virheen. Jotta kiinalainen uusi globalisaatioprojekti menestyy sen moraalinen ja eettinen perusta on kuitenkin muutettava siten, että Kiina ei tarjoa muille kansoille omaa väkijoukko-”elitismiä” olemassa olevien tilalle. Japanilainen – joka on tällä hetkellä “alkiollisessa vaiheessa”. Se on perinyt menneisyydestä ongelmat, jotka vaikeuttavat projektin menestymistä:
”Bonsai” -periaatteeseen perustuva väkijoukko-”elitismi”, jota tässä tapauksessa ei käytetä koristepuita suhteen, vaan ihmistä ja yhteiskuntaa suhteen.
Idealistinen ateismi, joka on ainutlaatuisesti nationalistinen luonteeltaan muinaisen japanilaisen uskonnon šintolaisuuden ja Kiinasta tulleen buddhalaisuuden seurauksena, jolle on ominaista tietty buddhalainen väkijoukko-”elitismi”.
● Erityinen rooli tässä kaikessa on trotskilaisilla, sillä trotskismi ei ole ideologinen suuntaus, vaan henkilökohtaisen ja kollektiivisen psyyken erikoispiirre. Trotskismi psyykkisenä ilmiönä tarkoittaa loisivan vähemmistön vaatimusta hallita yhteiskuntaa työskentelevän enemmistön nimissä.
Tällaiset väitteet perustuvat ennakkoluuloon: “Olen ainoa ja korvaamaton viisas, joten elämäni tehtävänä on poliittisesti johtaa roskaväkeä eli minun on annettava sille elämän tarkoitus ja johtaa sitä sen nimissä”. Useimmissa tapauksissa tämä ennakkoluulo on psyykkisen trotskismin kantajille itsestäänselvyys niin pitkälle, että sen perustelut ja julkistaminen on heille tarpeetonta[28]. Tehtävän “nostaa itsensä johtajan arvoon” he tarjoavat niille, joiden nimissä he haluavat johtaa (tässä parametrissa Trotskin ja Hitlerin välillä ei ole eroa, mutta heidän ja Stalinin välillä on). Kollektiivisessa toiminnassa keskinäisen arvioinnin ja “viisauden” itsearvioinnin sekä johtamistaitojen perusteella rakentuu psyykkisten trotskilaisten korporatiivinen hierarkia.
Tämän ennakkoluulon seurauksena, joka käytännössä ilmenee politiikassa, on mahdotonta keskustella rakentavasti[29] psyykkisten trotskilaisten kanssa jostain problematiikasta. Kaikki keskustelu on heille yksi välineistä eksyttää poliittiset vastustajansa käytännöllisestä toiminnasta, joka voi häiritä psyykkisten trotskilaisten politiikan toteuttamista. Sillä välin, kun on menossa keskustelu:
● Vastustajat keskustelevat toiveissaan selittää psyykkisille trotskilaisille, että nämä ovat väärässä, ja yrittävät löytää jonkinlaisen molempia osapuolia tyydyttävän käytännössä toteutuvan ratkaisun.
● Psyykkiset trotskilaiset toteuttavat aiemmin tekemiä suunnitelmia.
Tämän seurauksena keskustelun loppuun mennessä, jonka psyykkiset trotskilaiset tyrkyttävät muille tai johon he suostuvat, he pääsevät tavoitteisiinsa ja keskustelussa olleet vastustajat kärsivät vahinkoja[30].
● Syystä, että ideologiat ovat yksi yhteiskunnan ohjausvälineistä (yleistyneiden ohjausvälineiden kolmas prioriteetti) – trotskismi (psyykkinen trotskismi) sosiaalisena ilmiönä näyttää olevan politiikassa ideologisesti kaikkiruokainen[31] (perustuen edellä mainittuihin ennakkoluulon perusperiaatteisiin), vaikka tietyt psyykkiset trotskilaiset voivat henkilökohtaisesti olla intoutuneita johonkin tiettyyn ideologiaan (kuten Trotski); toiset voivat muuttaa ideologista kantaa toimintansa tarpeen mukaan, sivuuttaen “roskaväen moitteita häikäilemättömyydestä, jotka eivät ymmärrä onneaan”[32]. Tällainen psyykkisen trotskismin ideologinen kaikkiruokaisuus on elävästi ilmaissut itseään monen poliitikon elämässä, jotka ensisilmäyksellä näyttäisi olevan kaukana kronologisesti Trotskista ja hänen ideoistaan.
Muun muassa maailmanlaajuisen kalifaatin kuraattorit ovat trotskilaisia, sillä he näkevät “vallankumouksellisessa islamissa” voiman, joka pystyy murskaamaan porvarilliseen liberalismiin perustuvan kapitalismin[33], jotta ihmiskunta vapautuu kaikelta, mitä tuo mukanaan kapitalismin yleinen kriisi: sodat, biosfäärin ekologiset ongelmat jne. Tämän rinnalla trotskilaiset (ideologisen kaikkiruokaisuuden seurauksena) tunkeutuvat ja vaikuttavat kaikkiin väkijoukko-”elitismiä” sekä julkisesti että oletuksena[34] tukeviin idealistisesti poliittisiin liikkeisiin (nykyään Yhdysvaltoja ohjaa Trotskin työn jatkajat[35]), konvergenssin liikkeisiin, katolisuuteen, islamiin, ortodoksiseen kirkkoon jne.
Sillä KOB leviää väkijoukko-”elitistisessä” yhteiskunnassa, jossa on paljon psyykkisen trotskismin kantajia (sekä aktiivisen että olosuhteista aktivoituvan), niin psyykkinen trotskismi tunkeutuu myös KOB:n kannattajien ympäristöön. Mutta psyykkisen trotskismin ilmentyminen KOB:n kannattajien ympäristössä, kuten käytäntö osoittaa voi johtaa biologisesti ennenaikaiseen kuolemaan, jos yksilön käyttäytyminen pysyy tietoisesti vakaana: tällainen on KOB:n itsepuolustuksen matriisi vääristymiltä.
● Olosuhteissa, jossa on useita konseptioita, globalisaation tulevaisuudennäkymät karakterisoituvat kaiken muun lisäksi globalisaatiokonseptioiden kamppailusta ihmisten puolesta – jokaisen konseption kannattajan puolesta. Sillä kaikki poikkeuksetta sekä kansalliset että uskonnoista johtuvat kulttuurit ovat väkijoukko-”elitistisiä” ja KOB leviää yhteiskunnassa, joka jatkaa lakkaamatta väkijoukko-”elitismiä”[36], niin:
● Kaikki historiallisesti kehittyneet yhteiskunnat tuottavat psyykkistä trotskismia.
● Lähinnä psyykkisten trotskilaisten pyrkimyksen vuoksi poliittiseen johtajuuteen jokaisen konseption lipun alla – psyykkinen trotskismi sosiaalisena ilmiönä globalisaatiokonseptioiden kamppailussa ihmisten puolesta tulee kamppailemaan itsensä kanssa globaalissa, kansan ja seurakuntien mittasuhteissa täydelliseen itsensä hävittämiseen tulevasta ihmiskunnan kulttuurista.
● Psyykkinen trotskismi sosiaalisena ilmiönä on sisäisesti konfliktinen sekä sosiaalisen käyttäytymisen algoritmiikan konfliktin näkökulmasta, joka ohjelmoituu sen ideologisten kuorten ja sille tottelevien perusteella, että johtajien ja heidän korporaatioiden[37] konfliktin näkökulmasta, mikä johtuu yhteiskunnassa vallitsevan ideologian valinnasta, jonka avulla he voivat johtaa[38]. Psyykkisen trotskismin kantajat eivät aavista psyykkisen trotskismin olemassaolosta: yksilön psykologisen maailmankatsomuksen, intellektuaalisen toiminnan ja tietyn kaiken sallivuuden etiikan takia, mikä on tyypillistä demoneille ja bioroboteille, jotka eivät kykene poistumaan ohjelmasta ominvoimin. Nykyisissä kulttuureissa henkilön luonteenpiirteenä ja sosiaalisena ilmiönä (joita poikkeuksetta tuottaa väkijoukko-”elitismi”) se tiedostetaan ainoastaan KOB:ssa. Tämän takia psyykkisen trotskismin konflikti globaalisena sosiaalisena ilmiönä ymmärretään KOB:n maailmankäsityksen ulkopuolella (kuten se oli 1900-luvun loppuun) vain ideologioiden ja poliittisten johtajien (ja niiden yritysten) konfliktina. Nämä ilmentävät kaikkia ideologioita – globalisaation eri projekteja.
Kaiken lisäksi vielä yksi psyykkisen trotskismin sisäisen konfliktisuuden näkökohta ilmenee ideologiassa (teoriassa) oletuksena olevasta tiedosta, joka on ristiriidassa julistuksien kanssa ja jolla on käytännössä tärkeämpi asema ideologian (sosiologisen teorian) täytäntöönpanon algoritmiikassa. Jos teoriassa (ideologiassa) oletukset voidaan paljastaa julistusten mukaan, ja periaate “käytäntö on totuuden kriteeri” osoittaa todeksi järjestelmää “julistukset + oletukset”, niin psyykkinen totskismi ilmenee korvaamalla dialektiikkaa “pirun logiikalla” tai minkäänlaisen logiikan puutteen vuoksi tuo esiin ideologiassa (sosiologian teoriassa) alun perin olevia oletuksia, jotka eivät ole yhteensopivia sen julistusten kanssa ja tämän jälkeen tuo esiin tuomansa oletukset mukamas vaihtoehdottomana johtopäätöksenä julistuksista, jotka ovat alun perin ideologiassa (sosiologian teoriassa) tai jossain muussa lähteessä[39].
● Globalisaatio on pohjimmiltaan sellainen, että jos sitä tutkitaan “pelinä”, niin siinä voi olla vain yksi voittaja. Itse voittaja voi kuitenkin muuttua paljon “pelin” aikana kieltäytymällä jostain alun perin luonteenomaiselta ja hankkimalla ennen epätyypillisiä ominaisuuksia, mukaan lukien integroimalla joitakin ominaisuuksia voitetuista vastustajista – globalisaatiokonseptioista[40].
● Avain voittoon on voittaja-konseption elinkelpoisuuden ylivoimaisuus verrattuna vastustaja-konseptioihin eli sen informaatio ja algoritmiikka -laitteiston vakauden ylivoimaisuus. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan hylkäämällä konseptioita, jotka ovat ristiriidassa ihmisen kehittymisen potentiaalin kanssa Jumalan Kaitselmuksessa (tämä on tärkein ylivoimaisuuden tekijä), kehittämällä omaa maailmanymmärrystä sekä laajentamalla sitä että hylkäämällä menneisyyden virheitä, mukaan lukien sitoutumista suoranaiseen valheeseen. Kumpikin (maailmanymmärryksen laajentaminen ja puutteista vapautuminen):
● On joko mahdotonta, jos psyykkinen trotskilainen väittää kivenkovaan jatkuvasti, että hän on aina oikeassa, minkä seurauksena muiden mielipiteet (jotka ovat hänen maailmanymmärryksen ulkopuolella tai kiistävät ja luokittelevat hänen mielipiteitä puutteellisiksi) ovat selvästi absurdeja.
● Pakottaa tunnustamaan trotskilaisen oman ymmärryksen rajallisuuden ja identifioida puutteita informaatio ja algoritmiikka -järjestelmässä – psyykessä.
Sitoutuminen ensimmäiseen johtaa tilanteisiin, joissa trotskilaisen psyyken kantajat kärsivät pieniä tai suuria vahinkoja (jopa yksittäinen tai massakuolema, riippuen tilanteesta). Vahingot johtuvat heidän omista virheistään ja muiden paremmasta elinkelpoisuudesta, sillä konseptiot, joita he tukevat ovat paremmassa sovussa Kaitselmuksen kanssa ja siksi käyttökelpoisempia.
Jälkimmäisen vaihtoehdon kanssa suostuminen johtaa yksilön psyyken vapautumiseen psyykkisestä trotskismista ja luo edellytyksiä vapauden saavuttamiseen eli vapautumiseen: 1) psyykkisen trotskismin eri ideologisten kuorten vallan alta ja 2) demonien sekä biorobottien kaiken sallivuus -etiikasta[41].
Yleistyneiden ohjausvälineiden ensimmäisen prioriteetin problematiikan ymmärrys, kognitiivisen ja luovan metodologian hyödyntäminen ja kehittäminen sekä sen realisointi omassa kognitiivisessa taidossa ja luovuudessa estää ensimmäisen ilmentymistä ja stimuloi toista.
Henkilökohtaisen kehityksen seurauksena, jälkimmäinen saa tietyssä vaiheessa ilmaisunsa Kaitselmuksen kanssa sovussa olevan konseptuaalivallan hankkimisessa. Tämä voi tapahtua kaikkien kansallisten kulttuurien sekä uskonnosta määräytyvien kulttuurien sisällä, ohjaten jokaista näistä vapautumiseen omilta virheiltä ja ulkopuolelta tietoisesti tuoduilta harhaluuloilta. Ja tämä puolestaan tarjoaa edellytyksiä ja luo suuntauksia kohti historiallisesti eri kulttuurien ja alakulttuurien lähestymiselle ja yhdistymiselle moraalin, etiikan ja maailmanymmärryksen näkökohdasta. Kulttuurien omaperäisyys, mikä määräytyy fyysisillä sekä maantieteellisillä tekijöillä ja historiallisesti kehittyneillä ominaisuuksilla ja mikä ei ole ristiriidassa Kaitselmuksen kanssa, säilyy ja kehittyy sillä alueella.
● Kuitenkin kuvattu on kohtuutonta raamatullisen projektin omistajien kannalta. Heidän moraali ja etiikka sallii myös sellaisen ongelman ratkaisun, kuten globaalin sivilisaation palautus kehityksen matriisissa historialliseen menneisyyteen, jopa kivikauteen. Fantasian tarkoituksena, joka on syrjäyttänyt tieteisfiktion, joka on suunnattu kehittämään sivilisaatiota ja täten ohjelmoi sellaista tulevaisuutta, on palauttaa sivilisaatio menneisyyteen, jotta väkijoukko-”elitistinen” globalisaatio voitaisiin yrittää suorittaa loppuun seuraavassa vaihtoehdossa ja tehdä mahdottomaksi ihmiskunnan pääseminen Ihmisyyteen.
Tämä versio voisi mahdollisesti toteutua vain Hierarkkisesti Korkeimman Kattavan Johdon päästöoikeuksien määrin siinä tapauksessa, jos ihmiset eivät vastustaisi sitä. Mutta se ei voi toteutua, kunnes ainakin yhden alueellisen sivilisaation geneettinen ydin on elossa ja toimii globalisaation saavuttamiseen, joka on sovussa Kaitselmuksen kanssa, minkä ansiosta saa suoraa ja epäsuoraa tukea toiminnalleen Jumalalta.
SNTL:n Sisäinen Prediktori 15. maaliskuu – 1. huhtikuu 2013